Syy pitkään hiljaisuuteen..?

Heippa siellä ruudun toisella puolella! En oikein tiedä, miten aloittaisin tämän postauksen kun on niin paljon kerrottavaa mutta en siltikkään halua tehdä tästä pitkää.. Olette varmaan huomanneet että blogiin ei ole tullut paljoa mitään piitkään aikaan. Enkä ajatellut tulla selittelemään sitä, vaan kertomaan mitä minulle kuuluu ja mitä olen tämän viimisen kuukauden aikana oikein tehnyt.

Viime postauksen jälkeen, sain työkkärin kautta töitä. Tai no.. Pääsin työharjoitteluun päiväkotiin ja kerkesin olla siellä 4 päivää.. Sitten alkoi pahoinvointi ja luulin olevani kipeä.. Mutta eihän se siitä johtunut. Pala palalta alkoi selventyä minulle, että miksi tunnen näin. Miksi oloni on jatkuvasti tällainen ja se tulee takaisin yleensä vain illalla..

Hain sairaslomaa ensin kaksi päivää, sen jälkeen kun olin ollut pois töistä melkein viikon. Kävin myös mtt-puolella juttelemassa ja pyytämässä aikaa psykiatrille. Siinä vaiheessa napsahti, kaikki on taas romahtanut. Aiemmat illat meni siinä kun oksetti, itkin jatkuvalla syötöllä ja ahdisti vaan niin paljon. Siitä on kauan sitten kun minulla on oikeasti ollut näin paha olla. En edes muista, koska minua olisi ahdistanut jokin asia noin paljon.

Jäin sitten sairaslomalle ja palaan töihin kunhan kykenen siihen. 1 lokakuuta minulla on aika psykiatrille juttelemaan näistä asioista mitä on tapahtunut viimeaikoina. Tornion reissuhan tämän kaiken on aiheuttanut. Tai, ei reissu vaan vanhempani.

Aiemmin olen aina syyttänyt itseäni kaikesta.. Huonosta olosta ja siitä että en ole "kunnon kansalainen" ja meidän suvun "musta lammas" mutta eihän näin oikeasti ole. Vanhempieni syytä tämä kaikki on, sillä ennen kun kävimme Torniossa niin kaikki oli hyvin! Siis.. Sen jälkeen kun muutin tänne. Ehkä teidän mielestä on väärin syyttää vanhempiani näistä asioista. Mutta minä itse sisimmässäni tiedän mikä on oikein ja mikä väärin.

Tämän perusteella voitte varmaan jo lukea rivien välistä.. Terveellinen elämä jäi samalla pois kun jouduin sairaslomalle.. Mutta aijon ottaa itseäni niskasta kiinni, kunhan olen vain valmis siihen. En nyt tarkoita että mänttäisin naamaan joka päivä herkkuja. Mutta ymmärrätte kai. Nähdään pian!

<3 : Neoniperhonen